Maarit Heikura, Tampereen yliopisto

Tampereen seudun työväenopiston Sampolan Talvipirtissä kahvi tippuu ja täyttää pannun hiljalleen kuin tiimalasin. Käynnissä on Filosofisia keskusteluja -kurssi, joka tuo viikoittain ihmisiä kahdeksi tunniksi ja viideksitoista minuutiksi pöydän ääreen keskustelemaan vaihtelevista aiheista. Julkisen liikenteen lakosta huolimatta paikalle on saapunut reilu kourallinen kurssilaisia sekä kurssin vetäjä ja keskustelun aiheiden alustaja Timo Vuorio. Myös minä olen asettautunut pöydän äärelle, sillä olen saanut istua iltaa useana torstaina kurssilaisten kanssa Talvipirtissä osana aineenopettajan pedagogisten opintojen laajentavaa harjoittelua.

Tampereen seudun työväenopisto on vapaan sivistystyön merkittävä oppilaitos ja Suomen kansalaisopistoista vanhin.^[1] Valitsin sen harjoittelupaikakseni tositarkoituksella: halusin selvittää, minkälaista filosofiaa harjoitetaan akatemian tiukan normiston ulkopuolella. Käsillä on syksyn viimeinen tapaamiskerta ja saan kunnian haastatella sekä Vuoriota että kurssilaisia. Vuoriolla on takanaan akateeminen ura filosofiassa, mutta sittemmin hän on toiminut vapaan sivistystyön parissa. Pyydän Vuoriota raottamaan aluksi ovea ulkoakateemisen filosofian maailmaan. Tämän jälkeen saamme kuulla myös kurssilaisten taustoista filosofiassa sekä koko poppoon henkilökohtaisemmasta suhteesta ja suhtautumisesta filosofiaan.^[2]

“Filosofia on ajattelua ja ajattelu on keskustelua.”

Millä eri keinoin filosofista ajattelua voidaan edistää vapaassa sivistystyössä ja minkälaisessa toiminnassa olet itse ollut mukana?

Vuorio: Vuosien varrella toimintani vapaan sivistystyön parissa on saanut erilaisia muotoja. Kaikki alkoi Tampereen työväenopiston keskustelu- ja lukupiireistä, mutta sittemmin olen toiminut mm. Kriittisen korkeakoulun vetäjänä Tampereella. Kriittinen korkeakoulu, nyt jo yli viisikymppinen ”villin sivistyksen airut”, järjestää monenlaista filosofiahenkistä toimintaa ja Tampereella varsin suosittu on ollut Ihmisenä oleminen -sarja, joka koostuu esitelmien lisäksi erillisistä keskustelutilaisuuksista.^[3] Muusta mainittakoon erityisesti Ikaalisten Puistofilosofia kesäisin. Tuo viikon kestävä festari on yhtä dialogin juhlaa, jota on suuri ilo olla mukana tekemässä.^[4] Yhdessä Ikaalisten puistofilosofian puuhamiehen Antti Sorrin sekä Akaan vastaavan Tapani Laineen kanssa olen myös vuosien varrella Keikkailevat filosofit -nimellä esiintynyt erilaisissa tapahtumissa ympäri Pirkanmaata.^[5]

Kaiken tämän toimintani ohjenuorana on filosofisen ajattelun levittäminen ja edistäminen keskustelun kautta. Kun ensimmäistä Sampolan keskustelukurssia kollegani Vesa Jaaksin kanssa aikoinaan ideoimme (pidimme kurssia ensimmäiset vuodet yhdessä), käytimme pohjana kokemuksiamme akateemisesta opetustyöstä, mutta päätimme muuttaa järjestystä luennoinnin ja keskustelun välillä: sen sijaan että ensin olisi jotain teemaa käsittelevä luento, jonka ohessa tai perässä keskustelulle kenties voisi jäädä tovi aikaa, lähdimme yleisestä asiaa koskevasta keskustelusta liikkeelle. Sen lomaan sitten sopivat filosofiset sisällöt siroteltiin. Huomasimme kyllä, että tämä vaatii opettajalta aivan uudenlaista kykyä lukea tilannetta ja mukautua siihen, mutta tulokset olivat ensimmäisestä kerrasta lähtien kerrassaan kannustavia – uusi metodi otettiin opiskelijoiden puolesta vastaan innostuneesti. Sillä tiellä ollaan.

Toki perinteisellä luennointiin perustuvalla opetuksella on tärkeä paikkansa myös avoimen sivistystyön saralla, mutta itse olen kokenut dialogiin ja keskusteluun perustuvan menetelmän parhaaksi. Väittäisin jopa, että se on tehokkain tapa välittää ja kehittää filosofista ajattelua ja että se myös tarjoaa eniten osanottajilleen. Filosofia on ajattelua ja ajattelu on keskustelua.

Millä tavalla akateemisen maailman ulkopuolella harjoitettu filosofia eroaa akateemisesta filosofiasta ja mikä sai sinut ottamaan etäisyyttä jälkimmäiseen?

Vuorio: Suurin ero lienee tuttuuden perusteella – jota selkeimmin ilmentää käytettävä sanasto. Akateeminen filosofia luonnollisesti, kuten mikä tahansa pitkälle erikoistunut oppiala, käyttää teknistä sanastoa, joka ei helposti aukea asiaan perehtymättömälle yleisölle. Joten akateemisen maailman ulkopuolella on oma haasteensa esittää ajatukset ns. selkokielellä. Mutta eroa ei pidä ylidramatisoida. Emme ole ’worlds apart’, vaan ’words apart’. 

Toki akateemisessa filosofiassa tarkastellaan paljon luonteeltaan sellaisia kysymyksiä, joiden mielekkyyden ymmärtäminen vaatinee aika vahvaa perehtyneisyyttä asiaan. Tällöin voidaan mielestäni perustellusti kysyä, onko näiden kysymysten käsittelyllä edes relevanssia tämän akateemisen keskustelun ulkopuolella. Oli tämä sitten hyvä tai huono asia ja kenen kannalta.

Itse olen oppinut näiden kahden maailman välisestä suhteesta, ettei kysymys ole eikä saa olla vain yksisuuntaisesta ’ylhäältä alas’ -relaatiosta. Siis, että oppineet akateemikot laskeutuisivat rahvaan pariin levittämään ilosanomaansa. Toki filosofian popularisoinnilla on tärkeä funktionsa, ja kaikki kunnia valistukselle, mutta toimivassa dialogissa myös toisella osapuolella on oma tärkeä aktiivinen roolinsa. Ja se pitää sisällään kysymyksenasetteluiden mielekkyyden. Mitään a priori reseptiä tälle ei ole – opi tekemällä eli opi lukemaan tilannetta – mutta nöyryyttä ja avointa mieltä peräänkuuluttaisin. Kuten kaikessa toimivassa keskustelussa, korvat lienevät suuta tärkeämmät. Myös vapaata sivistystyötä tekevällä filosofilla, mikä onkin todella haastavaa välillä! Itse asiassa asia kiehtoo minua niin paljon, että olen raapustamassa jonkinlaista kirjoitelmaa asiasta.

Mitä jälkimmäiseen kysymykseen tulee, niin asiat tapahtuvat, heh. Arvostan suuresti akateemista filosofiaa, ja oikeastaan kaikki mitä tiedän filosofiasta, on peräisin siellä viettämäni 20 vuoden ajalta. Sain olla mukana hienoissa tutkimushankkeissa. Ehkä tuli luettua liikaa Richard Rortya, mutta jokin sisäinen pragmatisti minussa käskytti minut kokeilemaan siipiäni tuon tutun ja turvallisen maailman ulkopuolella (ja olihan kieltämättä taustalla tiettyä turhautumista akateemiseen maailmaan ja sen käytäntöihin). Olihan siirtymässä haastetta, mutta toisaalta minulla oli varsin hyviä kokemuksia akateemisesta opetustyöstä, jossa olin opetellut filosofisten ajatusten artikulaatiota filosofian pääaineopiskelijoita suuremmille yleisöille. Ajattelin, että miksei tätä voisi laajentaa vieläkin ’neitseellisemmälle’ yleisölle. Ja sehän vei mennessään. Kokeilusta ja sivuharrastuksesta tuli kutsumus.

Filosofisia keskusteluja -kurssi on pyörinyt kahdeksan vuotta. Mikä on mielestäsi ollut kurssin parasta antia?

Vuorio: Hitto, se että hyvin erilaisista taustoista olevat, eri ikäiset ihmiset istuvat saman pöydän äärelle ja antautuvat ennakkoluulottomasti ja toisiaan kunnioittavasti keskustelun vietäviksi. Yhteinen kieli löytyy, joka mahdollistaa, että vaikeitakin kysymyksiä voidaan käsitellä filosofisella otteella – keskustelijat ymmärtävät, että omiin mielipiteisiin ei hirttäydytä, vaan ne ovat osa laajempaa keskustelua, jota voidaan käydä sivistyneesti. Eriäviä mielipiteitä ja näkemyksiä aidosti suvaitaan ja kuunnellaan. Se mihin keskustelu johtaa, ei ole merkityksellistä vaan keskustelu on päämäärä itsessään.  Kuten usein olen osanottajille todennut, maailma on astetta parempi paikka silloin kun ihmiset keskustelevat. Se on!

Eihän keskustelu toki aina niin täydellisesti onnistu, olemmehan inhimillisiä olentoja ja ihmisten välisissä kohtaamisissa on aina yllätyksellisiä tekijöitä, joita ei voi eikä pidäkään hallita. Mutta kun niin tapahtuu  – yllättävän usein! – siinä on jotain kaunista. Ainakin itse koen suurta onnistumisen tunnetta.

“Filosofia on hyväksi mielenterveydelle: se on vapauttavaa!”

Mikä on ajanut sinut filosofian pariin?

Stenfors: Itse asiassa tein aikanaan väitöskirjan, jossa tutkin kriittistä ajattelua. Sitä kautta luin sitten pääasiassa tieteenfilosofiaa siihen pohjaksi – kriittistä analyysiä ja mitä kriittinen tai teoreettinen ajattelu on. Tämän tyyppisiä kysymyksiä tutkin väitöskirjassani. Kyseessä ei ollut filosofian, vaan terveystieteen ja hoitotieteen väitöskirja, jossa tutkin opiskelijoiden ajattelun kehitystä. Innostuin filosofiasta kuitenkin jo aiemmin, heti yliopistossa. Koulussa ei ollut filosofiaa tarjolla. Yliopistossa oli sitten niitä peruskursseja: johdatus tieteelliseen ajatteluun ja muita sellaisia. Kiinnostuin heti niistä johdantokursseista, joihin liittyi jotenkin filosofia. Olen aina ollut kiinnostunut myös historiasta. Minua kiinnostaa kuinka ihmiset ovat ajatelleet ennen ja miten ihmiset ajattelevat nyt. Se varmaan johti siihen, että minusta tuli ajattelun tutkija.

Hämäläinen: Aloitin opinnot 80-luvulla. Menin ensin opiskelemaan matematiikkaa ja vaihdoin sen aika nopeasti käytännölliseen filosofiaan Helsingissä. Tutkinnossa kesti pitkään, maisterin tutkinnon sain vasta vuonna 2001. Filosofia oli minulle pitkään aika lailla kuollut, varsinkin viimeiset lähes 20 vuotta. Se oli minulle hyödytöntä ja tein muita töitä. Sitten, vuonna 2020, aloin opiskella Kriittisessä korkeakoulussa filosofista praktiikkaa ja sinä aikana innostuin uudemman kerran filosofiasta. Filosofia on minulle tärkeämpää nyt kuin mitä se oli opiskellessani yliopistossa tutkintopohjaisessa koulutuksessa. Tällä hetkellä olen hyvin innostunut filosofiasta, tosin psykoanalyyttisellä höysteellä.

Venäläinen: Olen tehnyt joskus yliopistossa lyhyen sivuaineen filosofiasta ja nuorempana luin myös filosofisia teoksia. Alun perin kiinnostus lähti liikkeelle ehkä lukion filosofiasta. Miksi sitten kiinnostuin filosofiasta tai mikä siinä oli erityistä? Voin vastata niinkin latteasti, että filosofiassa käsiteltiin mielenkiintoisia kysymyksiä.

Virtanen: Olen opiskellut Tampereella 70-luvulla silloista kirjastotiedettä eli informatiikkaa. Opinnot olivat yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa ja niihin kuului siihen aikaan myös niin sanottuja yleisopintoja, joihin sisältyi johdatus filosofiaan. Se oli hirveän mielenkiintoinen kurssi, mutta siihen aikaan tutustuminen filosofiaan jäi ja jatkoin ammattiini. Mutta sitten ollessani töissä pidin vuorotteluvapaata ja minua alkoi hirveästi kiinnostaa ensin taidehistoria, jota luin sitten avoimessa yliopistossa. Sitten pääsin siitä Helsingin yliopistoon kandia suorittamaan ja luin myös estetiikan perusopinnot. Se oli aivan ihanaa. Rakastin esseiden kirjoittamista. Estetiikka oli pelkkää filosofiaa ja kävimme läpi nykyestetiikan suuria nimiä hyvien luennoitsijoiden johdolla. Se avasi jotain. Siitä se alkoi!

Leppänen: Tutustuin filosofiaan sattumalta erään tuttavan kautta, kävimme seminaarissa. Se jäi pyörimään mieleeni ja tultuani Tampereelle parikymmentä vuotta sitten ajattelin, että tätä voisi jatkaakin. Vaikka tämä oli sattumaa, taustalla oli kuitenkin varmaan jonkinlaista kiinnostusta. Konkreettisia syitä en osaa nyt kuitenkaan tuoda esiin. Jonkin verran olen lukenut vapaa-ajallani filosofian teoksia, mutta usein ne ovat hieman kuivia ja tylsiä. Olen joskus ollut kesäyliopistossa ja siellä vallankin oli vähän tieteellisempää filosofiaa, jota esitettiin kuivasti ja siinä oli sitä logiikkaakin mukana. Olihan se loogista, mutta ei oikein elävää elämää.

Lindgren: Minulla ei ole akateemista tai muuta taustaa filosofiassa. Ajattelen olevani sellainen ihmistyyppi, joka on utelias ja kiinnostunut kaikista asioista. Olen myös tutustunut Chi Kung -liikemeditaatioon: jos ei se ole ihan itämaista filosofiaa niin ei kauhean kaukana siitä. Se on sitä itämaista puolta tästä ajattelusta.

Valkeisaho: En ollut koulussa kiinnostunut filosofiasta, koin että osaanhan minä ilmankin ajatella. Olin siinä mielessä vähän itsepäinen. Myöhemmin, aloitettuani tämän kurssin, lainasin kirjastosta lukion filosofian oppikirjoja ja opiskelin itsekseni perustiedot. 

Mikä sai sinut osallistumaan Filosofisia keskusteluja -kurssille?

Stenfors: Olen eläkkeellä ja olen täällä aikani kuluksi.

Hämäläinen: Muutin Tampereelle noin vuosi sitten ja halusin täältä harrastuksia. Olen ollut parissa kuorossa ja sitten toki myös katsoin mitä olisi tarjolla filosofiasta ja löysin tämän työväenopiston kurssin. Tulin tänne ilman muuta. Innostuin filosofiasta filosofisen praktiikan koulutuksen aikana ja siellä oli hyviä keskusteluja. Senkin takia halusin jatkaa näitä keskusteluja.

Venäläinen: Olen ollut tauolla yliopisto-opinnoista ja kaipasin intellektuaalista keskustelua elämääni. Jotain elämästä puuttui, kun en ollut yliopistolla aktiivisena opiskelijana.

Virtanen: Muutin kumppanini kanssa tänne Tampereelle. Olemme eläkkeellä molemmat ja ajattelin järjestää itselleni ajankulua. Pohdin, että haluan mennä kansalaisopistoon, mutta kielet, liikunta tai käsityöt eivät kiinnostaneet. Mitä jää jäljelle? Tietoaineet. Katselin tarjonnasta, että filosofia, jes! Olin myös aiemmin ollut filosofisessa lukupiirissä, joka oli avartava. Tämä on yleissivistävää: on hienoa tietää, mitä ja miten ihmiset ovat ajatelleet eri aikoina. Filosofit käyvät keskustelua edellisten filosofien kanssa, vaikka moni varmaan ajattelee, että nyt syntyi jokin ennenäkemätön ajatus. Mutta kuitenkin se on aina jonkinlaista keskustelua ja siitä on kiinnostavaa saada edes vähän tietoa.

Leppänen: Risto Maula veti täällä kansalaisopistossa luentopohjaista kurssia monta vuotta. Sitten siirryin Timon piiriin, kun edellinen kurssi loppui vetäjän jäätyä eläkkeelle. Tämä on myös mukavasti hollilla: autolla on helppo tulla ja löytyy parkkipaikka.

Lindgren: Törmäsin Tampereen työväenopiston sivuilla tähän kurssiin ja ajattelin että ehkä tässä kaipaisi tähän syksyyn uutta ja energisoivaa harrastusta. Olen kyllä osallistumassa myös kevään kurssille. Ei jäänyt viimeiseksi kerraksi, kun ilmoittaudun tällaiselle kurssille.

Valkeisaho: Vaikka en aiemmin ollut kiinnostunut filosofiasta, jotenkin kuitenkin innostuin lähtemään tälle kurssille pari vuotta sitten. Olin monta vuotta työttömänä ja tarvitsin harrastuksen ja sosiaalista tekemistä. Kaipasin keskusteluja ihmisten kanssa. Silloin en vielä juuri lukenut mitään, se oli enemmän vain keskustelua. Filosofia alkoi kuitenkin kiinnostaa ja seuraavana syksynä tutustuin itsenäisesti filosofian perusteisiin.

Minkälaiset filosofiset kysymykset kiinnostavat sinua kaikkein eniten?

Stenfors: Oikeastaan kaikki, mutta erityisesti mitä totuus ja tieto ovat ja kuinka käsitys tiedosta ja ihmisten maailmankuvat ovat kehittyneet. Aatehistoria ja erilaiset totuuskäsitykset kiinnostavat.

Hämäläinen: Haluan filosofialta aina jotain henkilökohtaista – jotain kosketuspintaa omaan elämääni. Siksi psykoanalyysi on minulle tärkeää. Luen jonkin verran lacanilaista psykoanalyysia, siellä on filosofinen tvisti mukana.

Venäläinen: Tällä kurssilla kiinnostuin eniten metafysiikan luennosta. Se oli ainut aihe, josta aloin sittemmin itse kirjoittelemaan ja pohtimaan, voiko olla sellaisia metafyysisiä totuuksia, joita voitaisiin sanoa täysin varmoiksi absoluuttisiksi totuuksiksi. En päässyt mihinkään siitä, että jos muotoilen lauseen ”jokin on olevaa”, niin sitä ei pysty mitenkään kumoamaan. Tulin siihen tulokseen, että metafysiikassa on ainakin yksi absoluuttinen totuus. Vai pystyykö sitä kumoamaan? Jos yritämme kumota sitä, kumoamiseen tähtäävä lause on olemassa, jolloin jälleen jokin on olevaa. Tämä jäi pörräämään päähäni pidemmäksi aikaa.

Virtanen: Estetiikka. Toisaalta en halua, että sitä edes käsitellään täällä, koska tulee sellainen olo, että siitä pitäisi tietää, mutta kuitenkin tietää kovin vähän. Se minua kuitenkin todella kiinnostaa. Estetiikan klassikot, uudemmat ja vanhemmat, ovat mielestäni hirveän kiinnostavaa luettavaa.

Leppänen: Kyllä ne ovat enemmän fenomenologiaan liittyviä kysymyksiä. Siihen haluaa peilata omaa elämäänsä ja ajatella ja löytää ratkaisuja, kun ei ole sitoutunut mihinkään aatteeseen tai uskontoon. Toisaalta totesin aiemmin metafysiikkaa käsittelevällä kerralla, että myöskin maailma itsessään kiinnostaa, mutta kuitenkin on tärkeää miten minä elän siinä ja miten minä suhtaudun siihen. Mitä se minulle antaa. Maailma on jonkinlainen, mutta meillä jokaisella on fenomenologinen perspektiivimme siihen.

Valkeisaho: Elämänfilosofia. Moraalifilosofia. Teorian ja käytännön suhde. Hyvin monenlaiset kysymykset kiinnostavat. Rationaalinen ajattelu ennen kaikkea.

Lindgren: Yksinkertaiset kysymykset kiinnostavat eniten. Kun ei tosiaan ole akateemista taustaa filosofiassa, koen akateemisen lähestymisen filosofiaan itselleni vähän oudoksi. Tällä kurssilla käsitellyistä aiheista voisin nostaa esiin esimerkiksi kohtuullisuuden, merkityksellisyyden ja yksityisyyden. Ne ovat kysymyksiä, jotka kiinnostavat minua ja herättävät ajatuksia. Koen, että muutan ajatuksiani ja opin jotakin uutta.

Vuorio: Lienen aika moniruokainen tässä mielessä. Minua on aina kiinnostanut filosofisten kysymysten ja filosofisen ajattelun ilmentymien rikkaus. Esimerkiksi toistakymmentä vuotta opetin yliopistolla Nykyajan filosofia -kurssia, jossa pyrin luotsaamaan rinta rinnan analyyttista ja mannermaista perinnettä, joiden välillä erityisesti viime vuosisadalla oli vahva jännite. Osittain tästä syystä ajauduin akateemisissa töissäni tutkimaan metafilosofisia kysymyksiä filosofisten teorioiden, ongelmien ja metodien luonteesta. Filosofien rakkain kysymyshän on, mitä on filosofia?…  

Tietyllä lailla vapaassa sivistystyössä sovellan tuota kaikkea. Mutta näinä sivistystyön vuosina aiemmat enempi teoreettisen filosofian intressit ovat vaihtuneet käytännöllisempiin, osittain siksi että jälkimmäisellä selkeästi on suurempi kysyntä ulkoakateemisissa piireissä.  Ja tässä työssä törmää uusiin juttuihin ja oppii itsekin. Annan esimerkin. Periaatteessa vältän Sampolan keskustelupiireissä aiheita, jotka herättävät suuria poliittisia intohimoja, mutta kerran suostuin pitkin hampain ottamaan maahanmuuton keskustelunaiheeksi. Mietin, mitä filosofista tuostakin voisi sanoa.  Kuinka väärässä epäluuloineni olinkaan! Ensinnäkin aihepiiristä löytyi mielenkiintoista filosofista kirjallisuutta ja keskustelua, johon oli hedelmällistä perehtyä, ja toiseksi, itse keskustelu oli kerrassaan loistava.

Minkälainen merkitys filosofialla on omassa elämässäsi?

Stenfors: Filosofialla on suuri merkitys. Luen paljon ja filosofia antaa ahaa-elämyksiä ja avartaa ajattelua. Minua ärsyttää monien ihmisten fanaattisuus ja kaikenlainen ahdasmielisyys. Filosofia on hyväksi mielenterveydelle: se on vapauttavaa!

Hämäläinen: Tunnen olevani lähellä itseäni, kun luen psykoanalyysia, mutta myös lukiessani sellaista filosofiaa, joka ottaa huomioon psykoanalyysin. Haen siis jonkinlaista elämänfilosofiaa, se motivoi minua filosofian elinikäisenä opiskelijana.

Venäläinen: Nuorempana käytin enemmän aikaa filosofisten teosten lukemiseen ja yliopistoelämään, mutta silloin tällöin se nousee vielä nykyäänkin esiin. Jonkinlaista kiinnostusta on. Harrastan kirjoittelemista paljon ja joskus sinne tulee filosofisia vaikutelmia mukaan. Enemmän viime vuosina on ollut yhteiskunnallista pohdiskelua, voisiko sitten sanoa, että olen harjoittanut enemmän yhteiskuntafilosofiaa.

Virtanen: Kauhean vaikea kysymys. En itse sitä niin huomaa, mutta mieheni välillä huomauttelee minulle ja lapsilleni, että ”te käytte tuollaisia filosofisia keskusteluja”. En ehkä itse ole niin huomannut, että ne ovat filosofisia. Jonkinlainen filosofinen mieli minulla varmaan kuitenkin on ja se näkyy ajattelussa. Filosofia näkyy tai pikemminkin tuntuu: Jo aika vähäinenkin estetiikan opiskelu antoi herkullista teoreettista evästystä taiteen tarkasteluun. On hauskaa, kun taidetta voi ajatella hiukan mutuilua pidemmälle, kuten vaikkapa pohtia, mikä kaikki on taidetta ja millä perusteella tai miksi jokin tietty teos tuntuu iskevän omaan tajuntaan ihan eri tavalla kuin joku toinen. Eikä edes taidetta aina tarvita. Filosofien ajatukset voivat olla nautittavia itsessäänkin luettuina ja osoittavat, kuinka eri tavoilla voi samaa asiaa tarkastella. Eihän kaikkia ajatuksenkulkuja ole helppo tajuta, mutta jotain mielleyhtymiä ne omassa päässä herättävät, ne ovat kuin tikapuita ajattelulle – ja onhan sekin jotain. Näen filosofian keinona elämän rikastuttamiseen.

Leppänen: Rooli on iso, etenkin jos ajatellaan mitä kaikkea filosofia on. Otetaanko mukaan uskonnolliset näkemykset? Mielestäni uskonto on filosofiaa. Filosofia antaa elämään sisältöä ja ajattelen että se antaa sellaisen pohjan, että ei ole niin helposti houkuteltavissa mihin tahansa huuhaa-juttuihin. Filosofia antaa kriittisyyttä ja opettaa katsomaan asioita monelta kannalta. Filosofia voi myös itsessään antaa tyydytyksen, sen kummempia hyötyjä ei välttämättä tarvita. Filosofia voi olla hyvin monenlaista, se voi olla elämänkatsomusta tai maailman tutkimista.

Lindgren: Olen analyyttinen ihminen ja ajattelen paljon. Kun yksin ajattelee, niin on yksin ajatustensa kanssa, mutta kun ajattelee toisten kanssa niin saa uusia värejä ja mahdollisia suuntia joihin lähteä ajatustensa kanssa. Se on ehkä se perimmäinen syy, joka on ajanut minut kurssille. Voin istua saunan mökissä yksikseni vaikka tuntitolkulla, mutta vaikea siinä on päästä mihinkään. Mutta täällä kun kurssilla kaksi tuntia ja vartin istuu, niin siellä saunamökissä onkin yhtäkkiä paljon uusia erilaisia lähestymiskulmia asioihin.

Valkeisaho: Kurssin myötä olen yhä enemmän innostunut filosofiasta ja filosofisista aiheista, kuten tietoteoriasta ja totuudesta. Tällä kurssilla on ollut lisäksi suuri vaikutus sillä tavalla, että aloitin myös filosofian lukupiirikurssin viime vuoden syksyllä ja kävin sitä koko lukuvuoden. Kurssilla luimme yksittäisiä filosofisia tekstejä, joissa käsiteltiin hyvin kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä pätkiä filosofian historiasta. Olisin mennyt lukupiirikurssille tänäkin syksynä, mutta se oli valitettavasti peruttu liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi.

Vuorio: Huono leipäpuu. 😊 En nyt ihan leipäpappi ole, mutta sanotaan, että en mieluusti leiki filosofia työmaailman – oma tutkijankammio, esiintymiset, opetustilanteet – ulkopuolella. Toki satunnaisesti, jos keskustelu ajautuu filosofisille vesille, niin en taatusti pistä hanttiin, mutta harvoin tätä itse aiheutan.  Tällaiselle kerran addiktoituneelle filosofia on kuin huume, jonka käyttö on pidettävä kurissa, muutoin se vie iän ja terveyden. Mutta kesäisin, joka heinäkuun kolmas viikko Ikaalisten puistofilosofiassa keskustelevasta filosofiasta muodostuu elämäntapa, jota suosittelen kaikkia, lähtökohdista riippumatta, kokeilemaan!