Jari Holopainen & Samuli Helama

Ilmastonmuutos, sfääri ympärillämme

linnutputosivat
Leena Marianne Pullinen: Linnut putosivat taivaalta (2006)

Sfäärin käsite on jäänyt syrjään ilmastonmuutosta käsittelevissä keskusteluissa. Sen sijaan puhekielessä ja tutkimuksessa käytetään yleisesti sanaa ilmakehä, jolla tarkoitetaan Maata ympäröivää, noin sadan kilometrin paksuista, eri kaasuista koostuvaa kerrosta. Ilmakehän kaasukoostumuksessa tapahtuu jatkuvaa muutosta, mutta viimeisten parin sadan vuoden aikana ihmistoiminnan myötä kasvihuonekaasujen pitoisuudet ovat lisääntyneet siinä määrin, että maapallon keskilämpötila on noussut. Tästä tapahtumasta käytetään nimitystä antropogeeninen eli ihmisperäinen ilmastonmuutos.1 Ilmastonmuutoksen kohdalla kyse on ennen kaikkea maailmanlaajuisesta ilmiöistä, joka sfäärin kaltaisena ympäröi sekä ihmiskunnan, että elävän ja elottoman luonnon. Seuraava tarkastelu perustuu ilmastonmuutoksen hahmottamiseen sfääri-mielikuvan kautta sekä pohtii havainnontekijän käyttämän näkökulman merkitystä ilmastonmuutoksen yhteydessä. Artikkelissa käytetään apuna Tim Ingoldin ja Donna J. Harawayn ajatuksia.

Muutosta, ilman muutosta

Puhekielessä sfääri voi tarkoittaa niin omissa oloissaan olemista, kuin kuvainnollisesti keskustelun henkevyyttäkin. Sfäärin perusmerkitys on kuitenkin taivaanpallo2. Kyse on kuvitellusta pallopinnasta, jonka keskipisteessä havainnontekijä on, ja jolla taivaankappaleet näyttävät sijaitsevan. Ajatus on vanha: tähdet ovat kiinni pallon kuoressa ja niin ollen ne kaikki ovat täsmälleen yhtä kaukana tai lähellä havainnontekijästä (kuva 1). Jo Aristoteles kehitti taivaankappaleiden liikkeiden selittämiseksi 55 pallonkuoren järjestelmän, jossa pallonmuotoinen Maa oli maailmankaikkeuden keskus, ja jota Aurinko ja planeetat kiersivät3. Muutama sata vuotta myöhemmin kreikkalainen Klaudios Ptolemaios kokosi siihenastisen maakeskisen tähtitieteen tietämyksen teokseensa Almagest. Sen vaikutus eurooppalaisen kulttuurin piirissä kesti 1500 vuotta.

Kuva 1
Kuva 1. Keskiaikainen lähetyssaarnaaja on löytänyt pisteen, jossa maa ja Taivas kohtaavat4.

Atmosfääri eli ilmakehä koostuu tropos-, stratos-, meso-, termos-, eksos- ja magnetosfääristä, sekä näitä erottavista pausseista. Näiden jälkeen ilmakehä vaihtuu planeettojen ja tähtien väliseen avaruuteen. Maa jalkojemme alla koostuu sekin erilaisista sfääreistä: kemiallisen koostumuksensa mukaan maapallo jakautuu kuoreen, vaippaan ja sisimpänä olevaan ytimeen. Lujuusominaisuuksiensa perusteella kuori ja vaipan yläosa muodostavat jäykän litosfäärin eli kivikehän (yleensä 50 – 300 km paksu), jonka alapuolella oleva vaippa on 700 kilometrin syvyyteen helpommin muovautuvaa astenosfääriä. Ytimen ulompi osa on sulaa ja ytimen sisäosa kiinteää ainetta.

Sfäärien keskinäisen vuorovaikutuksen myötä keskilämpötila planeettamme pinnalla on nykyoloissa noin 15°C. Lämpötila on yksi niistä tekijöistä, jotka mahdollistavat elämän Maassa. Joskus puhutaankin ekosfääristä, jolla tarkoitetaan tähden ympärillä olevaa vyöhykettä, jonka sisäpuolella olevalla planeetalla on maankaltaiselle elämälle sopivat olosuhteet. Toisin sanoen lämpötila on veden jäätymispisteen yläpuolella ja veden kiehumispisteen alapuolella. Joissain toisissa yhteyksissä ekosfääri tarkoittaa luonnonympäristöä, erotuksena teknosfääristä, johon taas lasketaan mukaan kaikki inhimillinen toiminta 5. Ilmakehän, maan ja veden niitä osia, joissa on elämää, kutsutaan biosfääriksi eli elonkehäksi. Termin biosfääri esitti ensimmäistä kertaa geologi Eduard Suess vuonna 1875, tarkoittaen sitä paikkaa maan pinnalla, jossa elämä asuu6. Ihmistoiminnan myötä maapallon perinteiset sfäärit ovat kuitenkin joutuneet uudenlaisen vuorovaikutuksen piiriin. Atmosfääri ottaa vastaan paljon muinaisen biosfäärin tuottamaa, sittemmin litosfääriin kerrostunutta, mutta nyt teknosfäärin jalostamaa hiilidioksidia. Kaikessa ”yksinkertaisuudessaan” juuri tämä on se prosessi, joka aiheuttaa antropogeenisen ilmastonmuutoksen.

Sfäärin käsite ilmastonmuutoksen hahmottamisessa

Tim Ingold on pohtinut pallo- ja sfääri-mielikuvien käyttöä ympäristöajattelussa. Ingoldin yksi keskeisistä ajatuksista liittyy moderniin tapaan käsittää ympäristö. Käsityksemme ympäristöstä ei enää kuvaa asuinseutumme luonnetta, vaan olemme siirtyneet tarkastelemaan ympäristöämme ulkopuolelta. Näkökulman muutos on havainnollistettu kuvassa 2. Kuvassa 2 A ympäristö käsitetään kokemuksesta käsin muodoltaan sfäärin kaltaisena, paikallisena näkökulmana. Modernissa ajattelussa näkökulma (kuva 2 B) laajentui koko maailman kattavaksi, jolloin tärkeäksi tuli muutoksen hahmottaminen karttojen ja mittaushavaintojen kautta. Ingold havainnollista näkökulman muutosta arkkitehtonisen muodon, kupolin (a dome), välityksellä. Se on sfääri sisäpuolelta katsottuna, mutta pallo ulkopuolelta katsottuna. Ingold tarkastelee lisäksi maapallon laajuista perspektiiviä kolmena sfäärinä: niitä ovat litosfääri, biosfääri ja noosfääriin. Litosfääri on Ingoldin mukaan kivien ja mineraalien epäorgaanista ainesta, biosfääri elävien olentojen orgaanista ainesta ja noosfääri inhimillisten yhteiskuntien ja kulttuurien yliorgaanista ainesta.7

Kuva 2
Kuva 2. Ingoldin kaksi näkökulmaa ympäristöstä: A) elämismaailmana; B) pallona, on esitetty rajauksen sisällä. Näkökulman muutoksen havainnoijia on tehostettu anonyymiuden silhueteilla, jotka samalla toimivat tässä työssä huomaamattoman tarkkailijan vertauskuvana.8

Meitä kiinnostaa Ingoldin esille nostama sfäärin ja havaintonäkökulman muutoksesta aiheutuva muutos ympäristön ja ilmastonmuutoksen hahmottamisessa. Mitä sfääri tarkoittaa ilmastonmuutoksen kohdalla? Mitä noosfääri tarkoittaa ja miten se kytkeytyy havainnontekijään? Kysymme, mitä näkökulman muutos paikallisesta maailmanlaajuiseen merkitsee ilmastonmuutoksen yhteydessä? Ingoldin työssä havainnontekijän näkökulma ajateltaneen neutraalina, oli kyse paikallisesta tai maailmanlaajuisesta näkökulmasta, mutta miten neutraali näkökulma lopulta voi olla? Tieteellistä subjektia ja havainnontekoon liittyviä kysymyksiä on pohtinut Donna J. Harawayn vaatimattoman todistajan tai huomaamattoman tarkkailijan (modest witness)9 käsitteen avulla, joka sivuun vetäytyneenä tai läpinäkyvänä raportoi havaintonsa tiedeyhteisölle.10

Teoksessaan Modest_Witness@Second_Millennium.Female-Man©_Meets_Onco-Mouse™: Feminism and technoscience Haraway kertoo tarinaa Du Pontin patentoimasta onco-hiirestä, jonka kautta hän pohtii mikä tai kuka lasketaan ihmiseksi, kuka voi olla toimija, kuka taas toiminnan kohde? Kyseinen hiiri on maailman ensimmäinen patentoitu eläin, joka on ihmisen keksintö. Hiiren etuliite onco tulee onco-geenistä, joka on istutettu hiireen ja jonka avulla on tarkoitus tutkia syöpäsolujen käyttäytymistä, syövän periytyvyyttä ja saada uutta tietoa syöpien hoitoihin. Onco-hiiren kautta ja em. kysymyksillä Haraway peilaa ihmisen ja luonnon välistä suhdetta, jossa perinteiset rajat tiedosta ja subjektiudesta murtuvat ja laajentuvat. Työmme kannalta kiinnostavaa huomaamattomassa tarkkailijassa on elämäntilanne, jonka ihminen on luonut hiirelle. Hiiri ei voi ottaa välimatkaa tapahtuneeseen, kuten ihminenkään ei voi ottaa välimatkaa ilmastonmuutokseen, vaan sen on elettävä muutoksen kanssa ja muutosta elämänsä loppuun asti. Haraway korostaa useaan otteeseen, ettei subjektin paikka ole pysyvä, vaan moninainen ja liikkuva. Hän puhuukin ns. paikantuneesta tiedosta, jossa on kysymys enemmästä kuin tutkijan oman position kuvaamisesta. Kaikki tieto on Harawayn mukaan aina paikantuneisuuden tunnustamista, sen seurausten analysointia ja esiin tuomista.

Vaatimaton ilmastonmuutos

Ilmasto on sään tilasto ja muutos sitä, että sen pitkäaikaisessa kehityskulussa (tavallisesti 30-vuotisten normaalikausien, 1931-1960, 1961-1990 jne., välillä) tapahtuu muutosta johonkin suuntaan jostakin syystä. Meteorologisia mittaushavaintoja on saatavilla maailmanlaajuisesti yleisemmin reilun 150 vuoden ajalta (kuva 3). Haluttaessa tietää ilmasto-olosuhteista tätä varhaisemmalta ajalta käytetään apuna mitä erilaisimpia lähteitä, jotka ovat herkkiä ilmastonvaihteluille. Tällaisia ovat mm. puunlustot, järvi- ja jäätikkösedimentit sekä erilaiset fenologiset havainnot vuodentuloista ja sen tapahtumien ajoittumisesta. Niistä voidaan käyttää nimitystä ilmastojälki, sillä ne reagoivat esimerkiksi kesän lämpötilaan, jonka merkitys näkyy vaikkapa puun vuosiluston paksuudessa.

Ilmastonmuutos visualisoidaan tavallisesti siten, että graafisissa esityksissä tarkastelun kohteeksi valittu ilmastomuuttuja on pystyakselilla (esimerkiksi keskilämpötila) ja aika vaaka-akselilla. Tällöin muutos ilmastossa tapahtuu ajan myötä, f(x), eli ajan funktiona. Kuvassa 3 on visualisoitu maapallon keskilämpötilan kehityskulku eri puolilta maailmaa saatavilla olevien lämpötilamittausten avulla. Tässä yhteydessä emme kuitenkaan ole kiinnostuneita maailmanlaajuisten lämpötilojen kehityskulusta, vaan siitä millainen käsitys havaintonäkökulmasta kuvan kautta välittyy.

Kuva 3
Kuva 3. Maapallon keskilämpötilan kehitys 1850-luvulta nykypäivään esitettynä poikkeama kauden 1961-90 keskiarvosta11.

Emme paneudu vaste- ja siirtofunktioihin, joilla ilmastojälki muunnetaan esimerkiksi lämpötilarekonstruktioksi, vaan pohdimme sitä, mitä ilmastonmuutoksen hahmottamiselle tapahtuu, kun paikallinen näkökulma vaihtuu maailmanlaajuiseen näkökulmaan? Ingoldin mukaan paikallisen ja maailmanlaajuisen näkökulman ero on laadullinen. Paikallinen näkökulma perustuu aktiiviseen kanssakäyminen asutun maailman olioiden kanssa arkipäiväisissä askareissa, ei etäiseen, kaukaiseen maailman tarkkailuun.

Näkökulmien laadullisen eron muutos havainnollistuu parhaiten kuvassa 1. Kuvassa esiintyvän lähetyssaarnaajan löytämä piste ei välttämättä sijaitse taivaan ja maan rajapinnassa, vaan sillä rajalla, jossa näkökulma laajenee paikallisesta maailmanlaajuiseksi. Uudesta näkökulmasta tulee ensin osa yksilön tai ryhmän tietoisuutta, ja vasta myöhemmin mahdollisesti osa kulttuurin tietoisuutta. Yksi esimerkki on maakeskisen maailmankuvan muuttuminen aurinkokeskeiseksi. Aurinkokeskeisen maailmankuvan yleiseen hyväksymiseen sisältyi useita eri vaiheita ja se kesti satoja vuosia. Ilmastonmuutoksen käsittämiseen liittyy myös maailmankuvan hahmottamisen kaltaisia piirteitä. Miten paikallisuus, henkilökohtaisuus ja maailmanlaajuisuus yhdistyvät ja käsitteellistyvät ilmastonmuutoksen käsittelyssä niin yksilön elämässä kuin kulttuurinkin piirissä?

Taannoisessa tutkimuksessa päädyimme johtopäätökseen, ettei ilmastonmuutosta voi aistia kehon välityksellä tässä hetkessä sen tilastollisen luonteen takia12. Se mitä voidaan aistia paikan päällä, on lämpöä, kylmyyttä, kosteutta, ylipäätään erilaisia aistikokemuksia säästä ja ympäristöstä, joiden luonne ilmenee ilmastonmuutoksen myötä uudenlaisena aikaisempaan verrattuna13. Paikallisesti kyse voi olla hyvin vaatimattomista muutoksista, mutta toisaalta myös elinpiirin tuhoutumisesta esimerkiksi merenpinnan nousun tai kuivuuden seurauksena. Sfääri-näkäkulma voi olla hyödyllinen erilaisten näkökulmien hahmottamiseksi: se tuo tietoisuuteen uudenlaista tietoa tarkastelunäkökulmien välisistä suhteista.

Paikantunut tieto noosfäärissä

Maailmanlaajuista perspektiiviä hahmotellessaan Ingold nostaa esille noosfäärin käsitteen. Ingoldille se tarkoittaa yhtäältä inhimillisten yhteiskuntien ja kulttuurien yliorgaanista ainesta, toisaalta ihmismielessä litosfäärin päälle, planeetan uloimmalle pinnalle luotua ja sijoitettua muotoa ja merkitystä. Ingoldin käyttämä noo- tai noosfääri on kuitenkin käsitteenä monimerkityksinen. Viime vuosikymmeninä termi noosfääri on liitetty erityisesti maailmanlaajuisten tietoverkkojen kehittymisestä seuranneeseen globaaliin tietoisuuden syntyyn14. Noosfräärillä on muitakin merkityksiä. Termi noo tulee kreikan kielen sanasta nous, joka voi tarkoittaa järkeä, ajattelukykyä, henkeä tai ymmärrystä15. Noosfäärin kohdalla voitaisiin puhua esimerkiksi ajattelukyvyn sfääristä tai yhteisten ideoiden sfääristä. Paul R. Samsonin ja David Pittin toimittamassa kirjassa lukija johdatellaan ideoiden historian sfääreihin16, josta tekijät käyttävät nimitystä noosfääri. Teoksessa käsitellään myös muita noosfääriteorioita, joista tunnetuimpia ovat 1920- ja 30-luvuilta esille nousseet venäläisen minerologin Vladimir Verdnaskyn ja ranskalaisen paleontologin, jesuiitta Pierre Teilhard de Chardinin tekstit ja ajatukset. Verdnaskylla noosfääri oli Maan kolmas kehitysvaihe geosfäärin ja biosfäärin jälkeen. Vastaavasti de Chardin tuli tunnetuksi noosfääriteoriastaan, jonka mukaan ihminen kehittyy henkisesti ja sosiaalisesti kohti lopullista hengellistä yhtenäisyyttä, jota hän kutsui ”omegapisteeksi” (omega point). Taannoisessa tutkimuksessa esitimme, että noosfääri olisi ihmiskunnan yhteisten ajatusten sfääri, se rajapinta tämän hetken ja tulevaisuuden välillä, jossa maailman muotoutuminen tapahtuu17.

Huomionarvoista on, että Verdnaskyn ja de Chardinin ajatuksissa geo-, bio- ja noosfäärin välillä vallitsee tapahtumajärjestykseen perustuva vuorovaikutussuhde, jossa myöhemmin kehittynyt sfääri muokkaa aiemmin kehittynyttä sfääriä. Biosfääri muokkaa geosfääriä ja noosfääri sekä biosfääriä että geosfääriä. Kun Maan kehitystä hahmotetaan tällä tavoin, näkökulma on luonteeltaan maailmanlaajuinen (kuva 4). Havaintonäkökulmalla on merkitystä sen suhteen, millaisia käsityksiä ja merkityksiä ilmastonmuutokseen liitetään noosfäärissä. Kumpi näkökulma on esimerkiksi painavampi poliittisessa päätöksenteossa, paikallinen vai maailmanlaajuinen (kuva 4B)?

Kuva 4
Kuva 4. A) Litosfääri, biosfääri ja noosfääri Ingoldin mukaan. B) Geosfääri, biosfääri ja noosfääri toisiinsa limittyneinä muodostavat maailmanlaajuisen näkökulman. Sen vertauskuvana on maapallo. Ilmastomuutosta maailmanlaajuisesta näkökulmasta kuvaa maapallon keskilämpötiladiagrammi. Huomionarvoista on, ettei diagrammi kuvaa paikallisia tai alueellisia eroja maapallon keskilämpötiloissa kuten ei myös sitäkään, mikä on Maan sijainti suhteessa Aurinkoon ja avaruuteen laajemmin. Paikallinen näkökulma on katsojan silmässä ja mielessä.

Edellä esitetyn valossa ilmastonmuutoksen kohdalla kyse on ensi sijassa paikkaan sidotusta tiedosta, mutta sen avulla tuotetusta maailmanlaajuisesta näkökulmasta. Muutos näkökulmassa voi tapahtua vaivihkaa. Vaatimaton todistaja vain todistaa näkökulman muuttuneen, mutta ei välttämättä tuo esille sitä, millaiseksi näkökulma on muuttunut ja miksi? Näkökulma on voinut muuttua paikantuneeksi tiedoksi: tarkastelunäkökulma säilyy kansainvälisissä ilmastoraporteissa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen samanlaisena. Tähän sisältyy tiettyjä ongelmakohtia. Kun maailmanlaajuisessa näkökulmassa havainnontekijän tietoisuus suuntautuu tarkasteltavaan ilmiöön, paikalliset olosuhteet jäävät sillä hetkellä vaille huomiota (kuva 4B). Omat kysymyksemme liittyvät foorumeiden luonteeseen, joilla maailmanlaajuisia kysymyksiä käsitellään. Mikä on niiden tarkoitus, ja mihin niillä pyritään? Pyritäänkö ilmastonmuutoksen kohdalla ainoastaan vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vai varautumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin elinolosuhteiden muutoksiin?

Teknologinen kehitys, erityisesti maailmanlaajuisten tietoverkkojen ja päätelaitteiden ansiosta, on johtanut myös uudenlaiseen vuorovaikutukseen paikallisen ja maailmanlaajuisen näkökulman välillä. Toimijoiden on mahdollista olla verkostojen ja laitteiden välityksellä yhteyksissä toisiinsa reaaliajassa ympäri maapallon. Mahdollisuus kytkeytyä maailmanlaajuiseen tietoverkkoon on siten tuonut mahdollisuuden muodostaa entistä henkilökohtaisempi näkökulma niin maailmanlaajuiseen, kuin paikalliseen näkökulmaankin. Tästä voitaisiin käyttää nimitystä kybersfääri. Se on olemassa noosfäärin keksintöjen myötä ja mahdollisesti muokkaa sitä johonkin suuntaan. Kun älypuhelimen näyttöruudun katsominen rajaa näkökulman todellisuuteen noin 9x5 senttimetrin alueelle, korostuu katsottujen viestin sisältö havainnontekijän maailmankuvaa ja mielen sisäisiä merkitysyhteyksiä muokkaavana tekijänä.

Ilmassa on muutosta

Ingold päätyy lopulta pohdintoihin näkökulmien valtasuhteista. Tällä hetkellä länsimaisessa ympäristökeskustelussa on hänen mukaansa tunnusomaista maapallonlaajuinen mielikuvasto, joka liittyy modernin tieteen ja teknologian voittokulkuun. Myös Harawayn kirja onco-hiirestä käsittelee valtasuhteita. Haraway perää ennen kaikkea vastuuta ja vastauksia kysymyksiin siitä, kenellä on oikeus määritellä näkökulma ja mistä lähtökohdista tämä määrittely tapahtuu?

Antropogeeniseen ilmastonmuutokseen varautumisessa ja ehkäisyssä ei ole saavutettu yksimielisyyttä noosfäärissä. Tällä hetkellä yhteisymmärrystä valtioiden välillä haetaan maailmanlaajuisten ilmastokokousten avulla, mutta yksimielisyyttä päästörajoituksista tai nykyistä konkreettisimmista toimista ei ole saavutettu. Ratkaisuna antropogeeniseen ilmastonmuutokseen on esitetty myös ilmastonmuokkauksen alla kulkevia menetelmiä18, kuten myös kansainvälistä päästökauppaa19. Julkisuudessa vähemmälle huomiolle ovat kuitenkin jääneet pohdinnat ilmastonmuutoksen tarkasteluun käytettävästä näkökulmasta. Kun maailmanlaajuiseen ympäristöongelmaan haetaan ratkaisua maailmanlaajuisella näkökulmalla, riskinä on, että niin paikallinen näkökulma kuin henkilökohtainen suhtautuminenkin uhkaavat jäädä tyystin vaille huomiota. Paikallinen ja henkilökohtainen näkökulma ovat kuitenkin juuri niitä näkökulmia, jotka yhdistävät planeettamme kaikkia asukkaita, sijainnista riippumatta. Näkökulmien tarkasteluun ja niiden muutoksiin ajan suhteen sfääri-näkökulma voi tarjota varteenotettavan vaihtoehdon.

Kiitokset

Tätä työtä ovat tukeneet Koneen säätiö sekä Suomen Akatemia.

Viitteet

Kirjallisuus