PAATOS

filosofinen kulttuurilehti

ilmestynyt 2.8.2011

Aura Valkonen

Luomakunnan paimenet

Matthew Scully, Dominion: The Power of Man, the Suffering of Animals, and the Call to Mercy.
St. Martins Griffin 2002. 434 s.

Yhdysvaltalainen Matthew Scully (1959-) on mielenkiintoinen hahmo eläinten oikeuksia koskevassa keskustelussa. Hän on katolinen republikaani, joka on kirjoittanut puheita muiden muassa George W. Bushille ja Sarah Palinille [1]. Scully on päätoiminen journalisti ja hän on kirjoittanut muun muassa sellaisiin arvostettuihin lehtiin kuten The New York Times, The Wall Street Journal, The Washington Post, The Los Angeles Times sekä The Atlantic Monthly. Kirjassaan Dominion hän käsittelee etiikkaan, lakiin ja politiikkaan liittyviä kysymyksiä eläinten kannalta. Scully vetoaa "kristittyjen omaantuntoon" korostaen luomakunnan paimenuuden käsitettä luomakunnan herruuden sijaan. Kristittyjä on tunnetusti syytetty (eettisesti turmiollisesta) ihmisen ja eläimen vastakkainasettelusta, jossa vain ihminen olisi arvojen ja eettisen ajattelun mittapuu. Tässä ajattelussa vain ihminen olisi sielullinen olento, jonka palveluksessa muu "sieluton luonto" on. Vietit ja muu "alhainen" liitettään luontoon ja järki vain ihmiseen. Scully pyytää meitä tarkastelemaan uudestaan sitä, mikä ihmisen ja eläimen suhde kristinuskossa on. Genesiksessä puhutaan "vallitsemisesta", mutta mitä sillä tarkoitetaan?

Ihmisen valta

Vaikuttavin retorinen lataus on heti teoksen ensimmäisessä luvussa "The things that are". Luku on hyvin tunteisiin vetoava, mutta samalla tiukan asiallinen ja vakava pyyntö ottaa huomioon eläinten oikeudet keskusteltaessa suurista eettisistä kysymyksistä. Scullyn mukaan eläinten surkea kohtelu on tosiasia, joka ei poistu filosofisilla ja eläintieteellisillä teoretisoinneilla. Hän pyytää ihmiskuntaa osoittamaan armoa heikompiaan, joita eläimetkin ovat suhteessa ihmiseen, kohtaan. Hän käsittelee metsästykseen liittyviä eettisiä kysymyksiä ja eritoten eksoottisten villieläinten hyödyntämistä "Safari Park"[2] -tyylisissä amerikkalaisen taloudellisen eliitin temmellyskentissä. Hänen mielestään ei voi olla kovin eettistä tuoda satoja norsuja Afrikasta, jotta amerikkalaiset "metsästäjät" saavat hetken kokea toteuttavansa miehuuttaan ampuessaan jo etukäteen tainnutetun eläimen.

Luvussa "The matters of consequence" Scully vetoaa eritoten kristillisiin republikaanisen puolueen kannattajiin, joista suurin osa hänen mielestään todellisuudessa kannattaisi jonkinlaisia eläinten oikeuksia, ellei niitä olisi julkisuudessa leimattu "kommunistiseksi hömpötykseksi" tai liioitteluksi eläinten huonosta kohtelusta esimerkiksi maataloudessa. Republikaaneista useat ovat siis tunnetusti kristittyjä ja heidän uskonnolliset johtajansa (pastorit, ministers) kyllä puhuvat kauniisti, lainaten Raamatusta kohtia, joissa eläimistä puhutaan arvostavasti. Tämä on kuitenkin vain sanahelinää, joka ei puhuttele ihmisiä muuttamaan mitään omassa käyttäytymisessään eläimiä kohtaan. Scullyn mukaan 2000-luvun alun suu- ja sorkkatauti -kohu herätti ihmiset hetkeksi tiedostamaan, mihin kauheaan tilanteeseen eläinten, erityisesti tuotantoeläinten, hyödyntämisessä oltiin päädytty. Tutut syytökset eläinoikeuksia vastustavista piireistä nousivat kuitenkin nopeasti: ihmiset antropomorfisoivat ja ovat liian sentimentaalisia eläimiä kohtaan. Scully myöntää sentimentaalisuuden, mutta huomauttaa myös aikamme uudenlaisesta julmuudesta, jonka seurauksia me katsojat saimme televisioruuduiltamme ja muusta mediasta seurata. Tarinan juoni ja juonenkäänteet olivat tuttuja, mutta silti hetken kyynisimmätkin meistä pysähtyivät näkemään tuhannet, ehkä miljoonat, palavat eläinruumiit ja näkemään koko tragedian kauheudessaan.

"Koskaan aikaisemmin ei eläimiin ole kohdistettu samanlaista uteliaisuutta, mielenkiintoa ja huolenpitoa kuin nyt. Toisaalta koskaan aikaisemmin ei eläimille ole aiheutettu sellaista kärsimystä, sellaisella välinpitämättömyydellä, jota nykyaikaisissa tehomaatalouden yksiköissä harjoitetaan."[3]

Eläinten kärsimys

Scully käyttää paljon tilaa esitelläkseen kansainväliseen luonnonsuojeluun ja eläinten hyödyntämiseen liittyviä ongelmia ja epäkohtia. Hänen mukaansa valtiot ja erilaiset etujärjestöt ajavat omia etujaan ajattelematta pidemmän aikavälin seurauksia. Periaatteessa tärkeitä ja hyviä vaatimuksia alkuperäiskansojen tai ylipäänsä eri kansakuntien traditioiden kunnioittamisesta käytetään härskisti hyväksi hidastamaan kansainvälisten eläinsuojelulakien hyväksymistä. Scully antaa esimerkeiksi norsun ja valaan, joihin molempiin liittyy voimakas kulttuurinen tunnelataus.

"Humane Society of The United States -yhdistystä edustava nainen uskoo, että metsästystä kannattavat tahot ovat nostaneet nämä eläimet esille juuri ihmisten niitä kohtaan tunteman kiintymyksen vuoksi. Niistä on muodostunut ihmisten mielessä marttyyrihahmoja, symboleja kamppailussa metsästämisen oikeutuksesta. Ja juuri siksi niitä ei koskaan tule rauhoittaa."[4]

Luvussa "Deliver me from my necessities" Scully käy reportaasinomaisesti läpi kokemuksiaan huipputehokkailla maatiloilla. Tehotuotannon ongelmat ovat tuttuja kaikille, jotka ovat vähääkään seuranneet mediassa käytyä keskustelua tuotantoeläinten julmasta kohtelusta. Scully on jättänyt niinsanotusti tavallisten tuotantoeläinten kohtelun kauheuden tarkoituksella kirjan loppupäähän, sillä seuraavassa luvussa käsitellään toimia, joita sekä voidaan että täytyy tehdä maailmanlaajuisesti ja paikallisesti eläinten olojen parantamiseksi.[5] Kansainvälisten eläinsuojelusopimuksien maailma voi vaikuttaa kaukaiselta ja eläinten globaali kärsimys liian suurelta, jotta siihen kukaan yksittäinen ihminen kokisi mahdolliseksi vaikuttaa. Tuotantoeläimien kärsimys on lähellä meitä ja siihen ei liity samanlaisia ongelmia kuin vaikkapa koe-eläinten käyttöön tai turkiseläinten kasvatukseen. Useimmat ihmiset haluavat vähentää kärsimystä maailmassa ja siihen Scullykin kiinnittää huomiomme. Vaikka Scully on itse vegetaristi, hän ei vaadi samaa lukijoiltaan. Hän kannustaa meitä mahdollisuuksiemme mukaan käyttämään oikeuksiamme kuluttajana ja valitsemaan tuotteita, jotka ovat edes hieman eettisempiä (esimerkiksi luomu- tai pientilojen tuotteita).

Luvussa "The Laws" Scully esittelee tutkimusta liittyen eläinten älykkyyteen ja tunteisiin sekä esittelee eläinten oikeuksia käsittelevää filosofista keskustelua. Scully käyttää yllättävän paljon tilaa nimenomaan Peter Singeriin[6] kohdistuvaan kritiikkiin. Utilitaristinen eläinoikeusetiikka, jota Singer kannattaa, johtaa Scullyn mukaan luonnon näkemiseen vain hyödykkeenä ja elämän arvon sinänsä heikkenemiseen. Tämä hyökkäys tältä muuten niin lämpimältä ja kirkkaasti ajattelevalta kirjoittajalta tuntuu sitäkin kummallisemmalta, kun muistaa hänen itse määrittelemänsä pyrkimyksen toimia sillanrakentajana kristittyjen republikaanien ja eläinten oikeuksia kannattavien ajattelijoiden välillä. Katolilainen usko ja Singerin etiikka saattavat olla vaikeasti yhteen sovitettavissa, mutta olisin suonut, että Scully ohjaisi lukijansa tutustumaan Singerin tuotantoon itse. Muista tunnetuista eläinten oikeuksien puolustajista kuten Tom Reganinista, Andrew Linzeystä ja Mary Midgleystä Scully ei löydä yhtä paljon aihetta poruun, joskin heidät esitellään vain maininnan tasolla.[7] Suureksi innoittajakseen ja opettajakseen hän nimeää C.S. Lewisin, jonka suuri yleisö muistaa Narnia-kirjasarjasta.[8]

Armollisuus

Scully tarkastelee taitavasti sisäisesti ristiriitaisia näkemyksiä kuten ihmisten tapaa oikeuttaa evoluutioteorialla itsekäs ja tuhoisa toiminta eläimiä kohtaan. Humelaisittain "no ought from is", ihmisen moraalin tulee perustua järkeen ja empatiaan. Toisessa tilanteessa ei voida puolustautua "viidakon laeilla" ja toisessa korostaa ihmisen erikoislaatuisuutta eettisenä, rationaalisena oliona. Sivistys on ehkä rakennettu eläinten ja ihmisten kärsimysten kustannuksella, mutta se ei tarkoita sitä, että kärsimyksen perinnettä tarvitsisi jatkaa. Voidaan luoda uusia traditioita, jotka ottavat huomioon kaikkien, ihmisten ja eläinten, tarpeet ja onnellisuuden. Scullyn mukaan ihminen kyllä on "ylin" olennoista, mutta se ei tarkoita sitä, ettei muulla elämällä olisi arvoa ja että eläimet eivät ansaitsisi hyvää kohtelua.

Matthew Scully (2. oik.) valmistelemassa Valkoisessa talossa muiden presidentin puheenkirjoittajien kanssa George W. Bushin Kansakunnan tila -puhetta vuonna 2003.

Scullyn eettinen kanta on yhdistelmä tomistista luonnonoikeutta (natural law)[9] ja siitä periytyvää modernia hyve-etiikkaa. Eläinten kohtelun eettisyys määritellään ihmisen kautta niin, että ihmisen hyvyyteen kuuluu eettisyys eläimiä (ja yleensäkin muita heikompia) kohtaan. Scully kyllä tarkastelee eläinten oikeuksiin ja eläinten itseisarvoon liittyviä eettisiä teorioita, kuten jo edellä mainittiinkin, mutta päätyy kuitenkin omaksumaan luonnonoikeuteen perustuvan kannan. Ajatus luonnonoikeudesta perustuu uskomukseen ihmisen pohjimmaisesta hyvyydestä ja ihmiselämän täydellistymisestä onnellisuudessa ja oikeudenmukaisuudessa. Scullyn mukaan Raamattu vaatii ihmistä käyttäytymään oikeudenmukaisesti eläimiä kohtaan, ja se ei toteudu hänen mukaansa tehomaataloudessa, joka pohjautuu puhtaaseen voitontavoitteluun eikä ota huomioon ihmisten eikä eläinten hyvinvointia.

Dominionin sanoma on tärkeä. Vaikka teos on raskasta luettavaa, sen lukemista keventää Scullyn sarkasmi ja lämpö. Scully määrittelee armon eettiseksi käsitteeksi, jonka ei tarvitse kuulua vain kristilliseen sanavarastoon. Kristittyjä lukijoitaan hän muistuttaa sanomasta, jonka mukaan Jeesuksen uhraus ihmiskunnan puolesta poistaa eläinuhrin tarpeen. Eläinten tappaminen on pohjautunut ravinnon hankinnan lisäksi uskonnollisten rituaalien eläinuhrin välttämättömyydelle. Scullyn mukaan eläinuhreja ei enää tarvita kuten ei myöskään lihaa ravintona selviämiseen, joten meillä ei ole mitään oikeutta käyttää eläimiä ravintonamme tai mihinkään muuhunkaan ainakaan niin sumeilemattomasti kuin nyt teemme. Lihan korvaavia tuotteita on olemassa, ja ihmiskunnan on jo aika luopua rituaaleistaan ja eläimiin ja eläinten syöntiin liittyvästä taikauskostaan. Raamatun mukaan:

"Jumala sanoi: 'Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.' Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: 'Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.' Jumala sanoi vielä: 'Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.'" 1. Moos. 1: 26-31.