PAATOS

filosofinen kulttuurilehti

päivitetty 26.3.2007

Joose Järvenkylä

Näkökulma kollokvioon

Jo vuodesta 1980 lähtien suomalaisen filosofisen vuoden päätapahtumana toiminut yhden sanan kollokvio järjestettiin Tampereella 8.–9.1.2007, tällä kertaa aiheenaan "kuva". Järjestelytoimikunnan jäsenet Leila Haaparanta, Timo Klemola, Jussi Kotkavirta ja Sami Pihlström saivat aikaan poikkeuksellisen runsaan ohjelman, peräti 56 esitelmää, joista osa tosin peruuntui luennoitsijoiden estyttyä.

Pääesitelmiä lukuun ottamatta luentoja saattoi seurata kolmessa eri salissa. Ensimmäisenä päivänä pääsalin esitelmät käsittelivät kuvaa lähinnä fenomenologisen perinteen pohjalta, kun pienemmissä saleissa keskityttiin kuvataiteen ja analyyttisen perinteen näkemyksiin. Toisena päivänä kuvaa tutkittiin myös tieteen- ja yhteiskuntafilosofian näkökulmasta.

Kollokvion avasi itseoikeutetusti Suomen Filosofisen Yhdistyksen puheenjohtaja Ilkka Niiniluoto, joka lienee suurelle suomalaiselle yleisölle tunnetuin ammattifilosofimme. Niiniluodon avaussanat käsittelivät "kuvan" etymologiaa sekä kielen taipumusta käyttää vertauskuvia abstraktien asioiden kuvaamiseen. Heti Niiniluodon avauksen jälkeen siirryttiin päivän pääesitelmään.

Kumpikaan pääesitelmöitsijöistä ei ollut ammattifilosofi. Henry Bacon esitelmöi aiheesta "Elokuva maailmassa olemisen tyylinä" ja Pauline von Bonsdorff "Mielikuvituksen voimasta". Bacon on Helsingin yliopiston tuore elokuva- ja televisiotutkimuksen professori, ja hän toikin toikin tervetullutta filosofisen tiedeyhteisön ulkopuolista näkökulmaa kollokvioon, joskin elokuvaa tarkasteltiin filosofisesti. Pauline von Bonsdorff toimii puolestaan taidekasvatuksen professorina Jyväskylän yliopistossa, ja hänen estetiikkaa tarkasteleva aiheensa olikin jo puhtaammin filosofinen.

Monelle kuulijalle tapahtuman selvä kohokohta oli kuitenkin Jaakko Hintikan esitelmä "Onko kaikki ajattelu kuvittelua?". Nykyisin Boston Universityssä vaikuttava Hintikka on kansainvälisesti ehdottomasti tunnetuin ajattelijamme. Hänen esitelmänsä sijoitettiin maanantai-illalle kaikkien muiden tutkijoiden jälkeen.

Hintikan keskeisiä mielenkiinnon kohteita on Ludwig Wittgensteinin filosofia, johon hänen esitelmänsä aihe osittain viittaa. Varhaisen Wittgensteinin kielinäkemyksen perustana pidetään usein niin sanottu kielen kuvateoriaa, jonka mukaan kaikki mielekkäät lauseet ovat maailmassa olevien mahdollisten asiaintilojen kuvia. Koska Wittgenstein sanoo toisaalta ajatusten olevan mielekkäitä lauseita, myös ajatukset ovat kuvia maailman mahdollisista asiantiloista. Hintikan Wittgenstein katsoo kielen olevan universaali mediumi, ja koska Hintikka seuraa Tractatus-tulkinnassaan Steniuksen transsendentaalista tulkintaa, on hän pakotettu hyväksymään joidenkin kielessä ilmaisemattomien ajatusten ilmenemisen.

Steniuksen Tractatus-tulkintaa enemmänkin käsittelevä André Mauryn esitelmä oli valitettavasti peruttu. Silti suomalaisessa filosofiassa pitkään vallinnut kiinnostus Wittgensteinin filosofiaa kohtaan ilmeni esimerkiksi Sami Pihlströmin esitelmässä, joka analysoi erityisesti Wittgensteinin "maailmankuva"-käsitettä uskonnonfilosofisessa kontekstissa. Tieteellinen maailmankuva oli puolestaan Niiniluodon runsaan kuulijakunnan keränneen esitelmän aiheena tiistaipäivänä. Samaan aikaan muissa saleissa käsiteltiin yhteiskunta- ja taiteen filosofiaa.

Kuvalla on ainakin Platonista lähtien ollut oma erityinen merkityksensä filosofiassa, mitä jo kollokvion avauskin käsitteli. 1700- ja 1800-lukuvun taitteessa syntyneessä filosofisessa estetiikassa kuvalla oli oikeutetusti keskeinen asema, joka laajeni viimeistään peirceläisen semiotiikan myötä. 1900-luvun analyyttinen filosofia keskittyy kuvaan ja kuvaussuhteeseen, kun vertauskuvat ovat olleet tärkeässä asemassa fenomenologisessa perinteessä. Ehkä tämä on myös syy kuvan kiinnostavuuteen yhden sanan kollokvion aiheena.