PAATOS

filosofinen kulttuurilehti

päivitetty 11.4.2008

Mikko Pelttari

Pääkirjoitus

Viime Paatoksen pääkirjoituksessa Joose puhui filosofian yleissivistävyydestä pätevästi. Luulisin jatkavani samasta aiheesta. Elämme nimittäin melkoisena aikana. Maailma ympärillä on mullin mallin.

Hallinnoksi kutsuttu väkivaltakoneisto hajottaa yliopistomaailmaa melkoisesti. Väkivalta ei tässä ole muuten arvottava termi, kunhan totean. Mitä tapahtuu? Pinnalla ainakin sellaista, että Näty kai saa jäädä Tampereelle toistaiseksi, Helsingissä kouluja yhdistellään palvelemaan kansallista etua.

Kansallinen etu on hieno ajatus. Se tullee lihaksi ja vereksi, ainakin jos tarpeeksi kauan saa nauttia poliittista valtaa kansan mandaatilla tai ainakin jos pääsee ministeriksi asti tai edes sinne päin. Siellä ylläällä eivät tappele ihmiset, eivät ideologiat. Ei kai siellä mikään tappele, kun kyseessä on kansallinen etu.

Kansallinen etu tarkoittaa ainakin rahaa. Sitten se varmasti tarkoittaa myös sitä, että siitetään ja synnytetään lisää veronmaksajia, ja sitä, ettei juoda liikaa keskikaljaa, ja sitä, että digibokseja ja muita vimpaimia katsota ylen. Ei näistä sen enempää, rahasta ehkä vähän. Rahasta puhuessaan pitää olla varovainen, ettei sorru banaaleihin toteamiin, kuinka rahanpalvonta on uusi valtionuskonto. Kaikkihan sen tietävät. Jopa ja etenkin köyhä opiskelija.

Niin. Siis juttu menee niin, että kun yliopistoista rakennetaan sopivia palikoita, saadaan karsittua ehkä turhia kuluja, turhia ihmisiä ja saadaan kaikkea hyvää. Innovaatioita, synergiaetuja, konsulttien palkkioita, tehokkaita tulospalkkausjärjestelmiä ja niin – kaikkea uutta ja hyvää.

Optimisti voisi ajatella, että ehkä näiden huippuyksiköiden huipputulosten huippukakuista jäisi joku pala jaettavaksi myös tänne maalle, myös tällaisten menneiden aikojen monumenteiksi muuttuneille oppialoille. No optimisti en aina jaksa olla.

Mistäkö vingun? Ei ole uusi asia, että tiede valjastetaan palvelemaan mammonaa tai muuta kansallista etua. Tästä on puhuttu paljon, terkkuja suosikkilehteeni Aikalaiseen. Kehitys ja edistys ovat kirosanoja, kun ne tarkoittavat eteenpäin porhaltamista. Ei kai niiden pitäisi olla. Ei kai sielun pitäisi oksentaa verta ja visvaa, kun kuulee puhuttavan näistä asioista.

Tässä olisi ehkä jonkinlaisen murtuman kohta. Pitäisi pystyä pysähtymään, joutilaisuuteen, taaksepäin palaamiseen. Tehdä vanhasta televisiosta akvaario ja tietokoneen keskusyksikön kuorista savustuspönttö. Jotakin tällaista, ehkä. Jos.

Niin. Joose oli aivan oikein sitä mieltä, ettei filosofia ole yleissivistävää sanan nykyaikaisissa merkityksissä. Sivistystä parhaimmillaan se eittämättä on, eikä sellaiselle olisi uusissa huippuyksiköissä tilaa. Voipa se parhaimmillaan olla kansallisen edun vastaistakin, hillitä rahavirtoja. Uskoisin näin. Ei tässä kaikessa mitään sen kummempaa ole. En pelkää filosofian ja muiden humanististen tai muuten tulosta tuottamattomien alojen puolesta. Vaikka yliopisto sellaisena kuin sen kuvittelemme olevan katoaisikin lähivuosina, ei filosofia katoa.

Jokaisen virheliikkeen olisi suotavaa synnyttää vastaliikkeensä, ja taivun uskomaan, että näin todella käy. Ehtynyt ei uskoni ihmiseen ihan vielä ole. Jos yliopistossa ei tarjoilla tulevaisuudessa sivistystä ilman tulospaineita, sitä pitää etsiä ja löytää muualta. Tai yrittää tarjoilla sitä pateettisissa verkkolehdyköissä.

Hyvää kesää.