PAATOS

filosofinen kulttuurilehti

päivitetty 11.4.2008

Ari Virtanen

Ympäristöpolitiikkaa ja prosenttilaskua

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie argumentoi taannoin Itämeren suojelemisen puolesta, mutta joutuikin syytetyksi numerotaidottomuudesta. Harvoin ketään on riepoteltu samalla innolla netin blogeissa ja keskustelupalstoilla. Esimerkiksi Iltalehden keskustelufoorumilla häntä kutsutaan Frankensteinin hirviöksi ja luonnehditaan älyn ruhtinattareksi, joka "rääkkyy" eduskunnassa kuin pahankurinen teinityttö ja jonka toivotaan opiskelevan matematiikkaa ja pukeutumissääntöjä. Sopivilla avainsanoilla googlaamalla vastaavanlaisia herjoja löytyy riittämiin. Kirjoituksessani osoitan, että Lapintie laski prosenttinsa aivan oikein. Valitsemallani analyysitavalla pyrin samalla myös havainnollistamaan, mitä voisi olla "käytännöllinen logiikka" (vrt. käytännöllinen etiikka).

Mitä sitten ylipäätään laskettiin? Keskustapuoluetta ja maanviljelijöitä edustava kansanedustaja Timo Kaunisto kritisoi ja vähätteli Turun Sanomissa 17.10.07 erästä Lapintien ja kumppanien lakialoitetta. Lapintie totesi vastineessaan samassa lehdessä:

"Mikäli kaikki Itämeren yhdeksän ympärysvaltiota onnistuisivat vähentämään omaa kuormitustaan Kauniston mainitsemat neljä prosenttia olisi koko potti jo 36 prosenttia. Ympäristönsuojelussa pieniä tekoja tekemällä voidaan yhdessä tehdä ihmeitä."

Kieltämättä aikamoiselta ihmeteolta tuo kuulostaa. Ilta-Sanomien toimittajan kysymykseen "onko tosiaan niin, että neljän prosentin vähennyksillä päästään 36 prosentin kokonaislaskuun?" Lapintie itsekin totesi: "No, ei tietenkään ole! Minulle sattui tässä nyt vähän nolo laskuvirhe. Tarkoitus oli vain kertoa, että aina kannattaa kuitenkin pyrkiä vähentämään päästöjä. Nyt pääsi käymään tällainen virhe tässä prosenttilaskussa." Tämän toteamuksen jälkeen on syytä koetella lukijan matemaattista kuvittelukykyä ja kysyä, missä mahdollisessa maailmassa Lapintien prosenttilasku antaa oikean tuloksen (tässä kohtaa voi pysähtyä hetkeksi miettimään ja harjoittamaan käytännöllistä logiikkaa ennen alla olevan vastauksen lukemista).

Vastaus: ainakin aktuaalisessa maailmassa. Asian pystyy osoittamaan helposti soveltamalla ekstensionaalisuusperiaatetta. Lapintien esittämän lauseen totuusarvo pysyy samana, kun osailmaus "Kauniston mainitsemat neljä prosenttia" korvataan identtisellä ilmauksella, joka löytyy Kauniston alkuperäisestä tekstinpätkästä: "[...] Suomen maatalouden osuus Itämeren typpi- ja fosforikuormasta on nelisen prosenttia. Tämä vastaa osuuttamme Itämeren rantaviivasta." Lapintien lause voidaan siis yhtäpitävästi esittää muodossa

Mikäli kaikki Itämeren yhdeksän ympärysvaltiota onnistuisivat vähentämään omaa kuormitustaan Suomen maatalouden kokonaiskuormituksen verran olisi koko potti jo 36 prosenttia.

Asian ruotimista voi jatkaa. Käytännöllisen logiikan harjoittaja voi omasta poliittisesta tai ympäristönsuojelullisesta kannastaan riippuen päätyä analysoimaan joko Lapintien tai Kauniston tai molempien argumentointia. Sukupuolellakin tuntuu olevan väliä. En suinkaan ole ensimmäinen, joka huomasi Lapintien prosenttilaskun oikeaksi. Blogissa "Tiede || Mies" tiedemiehemme kysyy ensin, pitäisikö "antaa sähköä" (kaiketi Lapintielle rangaistukseksi huonosta laskupäästä), mutta "nozick" toteaa, että laskuhan on oikein. Vaikka "nozick" perustelee väitteensä täysin pätevästi, ei "Panu" viitsi ajatella, vaan jatkaa: "Se on hei nainen. Niillä on se mystinen viisauselin. Niiden ei tarvitse osata matematiikkaa, koska ucca-pucca-wicca hoitaa asiat kun tanssitaan nakuna pusikossa."

Omasta puolestani ihmettelen, mistä Kaunisto päättelee, että Suomen osuus kuormituksesta on sama kuin Suomen osuus rantaviivasta. Välttääkseni sortumasta hätäisiin johtopäätöksiin totean kuitenkin, että toki Kaunisto saattoi kirjoittaa lauseen "Tämä vastaa osuuttamme Itämeren rantaviivasta" innostuneena löytämästään jännästä yhteensattumasta.

Filosofisempi kysymys kuitenkin on, onko loppujen lopuksi mitään merkitystä sillä, laskivatko Lapintie ja Kaunisto prosentit oikein vai väärin. Oleellinen kysymys on Itämeren saastuminen ja maanviljelijöiden elinkeinon turvaaminen sekä näiden asioiden mahdollinen dialektinen ristiriita. Asiaa ei ratkaista blogeissa prosenttilaskulla, vaan eduskunnassa äänten yhteenlaskulla. Yleensäkään erilaisissa eturistiriitatilanteissa argumenttien laadukkuudella ei välttämättä ole kovin paljon merkitystä. Osapuolilla on selvät tavoitteet ja näkemykset, joiden puolesta toki pyritään argumentoimaan, mutta argumenttien laadulla ei ole merkitystä muuten kuin siinä missä vastapuolta voidaan syyttää yleisön harhauttamisesta tai pilkata raskaimmista mokista. Mutta tuskin kömmähdyksen tehnyt osapuoli häpeissään luopuu ajamasta asiaansa, eikä tämä tietenkään ole edes toivottavaa. Jos kyseessä on niin sanottu rakentava keskustelu, niin varmaankin keskustelukumppani saa rauhassa korjata ainakin laskuvirheensä.

Lapintie totesi minulle sähköpostitse 28.11.2007, että hänen tavoitteenaan oli tuoda esille Itämeren ja Saaristomeren saastumistilanteen vakavuus. Huomion julkisuudessa varasti kuitenkin Lapintien oletettu laskuvirhe. Tämä siitä huolimatta, että ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen lienee pitkällä tähtäimellä tärkeämpää kuin taito laskea. Eivät nuo asiat tietenkään mitenkään ristiriidassa keskenään ole, päinvastoin. Tämänkaltaisissa asioissa vastakkainasettelun ajan pitäisikin todella olla ohi. Kukapa esimerkiksi tietää sen, millaisia matemaattisia neroja tanssivien wicca-naisten joukosta löytyy.

Ehkäpä käytännöllisestä logiikasta ei ole hyötyä yhteiskunnallisia taistoja käytäessä. Mutta jos ei sillä maailmaa muutetakaan, niin ainakin selitetään. Minuakin tuo Lapintien päättely aluksi huvitti, mutta sitten alkoi pikemminkin harmittaa se, että merkittävässä asemassa oleva henkilö kohtelee piittaamattomasti minulle rakkaita matemaattisia artefakteja. Kun laskuvirhe tuli selitettyä pois ja kävi selväksi, että Lapintie ei uhmannutkaan matematiikan ikuisia totuuksia, maailma tuntui taas hieman ymmärrettävämmältä.

Kiistoissa filosofilla ei filosofina ole muita aseita kuin argumentit käytettävissään. Miksei siis hioa niitä teräviksi myös käytännöllisen logiikan keinoilla. Mutta mitä käytännöllinen logiikka oikein on tai voisi olla? Omat opintoni kyseisellä alueella ovat vielä niin pahasti kesken, etten tohdi tässä yhteydessä mitään lopullista määritelmää antaa. En ole edes varma siitä, onko käytännöllinen logiikka jotain syvällisempää kuin yksinkertaisesti vain logiikan ja matematiikan alkeiskursseilla opetettavien muodollisten periaatteiden soveltamista sisällöllisiin kysymyksiin.

Jälkilause

Kirjoitin tekstini alunperin vuonna 2007, jolloin keskustelu Lapintiestä ja prosenteista oli kiivaimmillaan. Aivan vuoden lopulla myös Aarne Laitinen kirjoitti Iltalehdessä aiheesta otsikolla Pisaa päässä. Siinä lokaa saavat niskaansa Lapintien lisäksi "vihreät lapsinerot" ja Euroopan unionin ympäristöraportti. Laitinen mm. päivittelee: "Miten alle 100 grammasta bensaa voi tulla 160 grammaa saastetta". Onneksi kemiaa osaavat ovat jo ehtineet ratkaista tämän käytännöllisen logiikan ongelman.

Havaintoni siitä, että Lapintie olikin loppujen lopuksi oikeassa, inspiroi matematiikan dosentti Jorma Merikoskea kehittelemään aiheesta kirjoitusta lukion matematiikan opettajille ja oppilaille suunnattuun verkkolehteen Solmu, jonka "sammakkopalstalla" Lapintien prosenttilasku oli esitelty sammakkona. Solmun toimitus tuntui ensin innostuvan aiheestamme ja siitä vaihdettiin muutama sähköposti. Kun sitten Solmun toimitus vakuuttui siitä, että Lapintie voidaan tuomita korkeintaan lievästä huolimattomuudesta sanamuotojensa valinnassa, kiinnostus kuitenkin lopahti. Kirjoitustamme ei julkaistu, ja Lapintien prosenttilaskut jäivät sammakkopalstalle. Yllätyksekseni Lapintien prosenttilaskujen ihmettely Solmussa ei kuitenkaan loppunut tähän. Tänä vuonna avatussa Solmun keskustelupalstassa aihepiirin Sammakot alla annetaan nimittäin linkki blogiin, jossa "Pragmaatikko" syyttää Lapintietä kyvyttömyydestä selviytyä "perin yksinkertaisesta prosenttilaskutoimituksesta". Kiitän Paatoksen toimituskuntaa siitä, että he antoivat palstatilaa myös puolustuksen puheenvuorolle.