Paatos 1/2008
kirjallisuus ja filosofia
Mitä jos kaunokirjalliset teokset olisivat ajatuskokeita?
Voiko runoja kirjoittaa Auschwitzin jälkeen?
Markiisi de Sade: väkivallan estetiikkaa
runoelma
keskustelua
päivitetty 11.4.2008
Risto Koskensilta
Maailma ja sen ymmärtäminen
solipsistis-nihilistisiä huomautuksia kaikesta ylipäätään*
Kaikki
Maailma on maailma
on maailma on
maailma on maailma
on maailma on
Muuta ei ole.
Puhukaa mitä puhutte
Puhukaa mitä puhutte
ja sanokaa mitä sanotte,
mutta ajatelkaa mitä ajattelette.
Puhua voi mitä sattuu puhumaan,
mutta teot tapahtuvat.
Näin on, mutta toisinkin voi olla.
Esimerkkejä väitteistä
"Muista kannattaa kaikkea, mitä vihollinen vastustaa,
ja vastustaa kaikkea, mitä vihollinen kannattaa.
Muuten menetät vihollisesi.[1]
Nenäontelo on ihmisen yksityisin paikka."
Väittäminen on mielivaltaisuuden puolustelua.
Väittäähän voi – voi, voi – mutta toisinkin voi väittää.
"Oikeuden sijasta turvaan sattumaan: sokeita molemmat,
mutta sattuma sentään ymmärtää vitsailla.
Ajattelemmehan sitä paitsi vain mitä päähän pälkähtää.
Vain siis sattumaa voi syyttää ajattelemattomuudesta."
Väittäjä puhuu itsestään.
"Yhtä järkevää kuin järjetöntäkin on toimia
maailmassa niin kuin eläisi siinä."[2]
Väittäjä on auttamattomasti ja vääjäämättä oikeassa.
Väitteistään on siis syytä pitää huoli.
"Ystävääsi et voi luottaa, sillä juuri hän voi sinut pettää."
Väite koskee itsestään.
"Näin on."
Sanat
Sanoa on esiintyä.
Onhan sanoja sekä esitys että esiintyjä.
Tulkitessaan sanoja joutuu helposti
ymmälle: kun asia on esitetty,
se ei ole enää esittäjän asia.
Esitetyt sanat eivät ole viesti.
Viesti huutaa ymmärrystä, mutta sanat eivät puhu[3].
Ilmaiseminen on mahdotonta – juuri niin
kuin kuilun yli hyppääminen ei ole.
Sanojat sanovat itselleen:
Sanat tulevat meistä,
mutta ovat miten ovat.[4]
Jos ilmaisemme, olemme yksin.
Tulkinnasta
1.
Maailman ymmärtäminen kokonaisuudeksi
ei tee oikeutta kokonaisuudelle, eikä
maailman ymmärtäminen osissa
tee oikeutta ymmärrykselle.
Ymmärtäminen ei tee oikeutta maailmalle,
mutta ei kai maailmassa oikeutta olekaan.
2.
Miten on,
miten on,
miten on?
Miedot mietteet vievät harhaan,
vahvat tukehduttavat.
Sillä niin on annettu järki ja viisautta,
että niitä käytetään.
Mutta mihin niitä käytetään,
sitä ei annettu.
Annettua on puoluepolitiikka.
Maiseman merkitys
Sanat merkitsevät niin kuin maisema merkitsee.
Muuta merkitystä ei ole.
"Luen lehtiä ja joskus ymmärrän,
mitä niihin on kirjoitettu.
Katselen pilviä ja taivasta ja
käsitän, mitä ne tarkoittavat.
Lipputangotkin taipuvat kovassa tuulessa.
Onkohan sillä merkitystä?
Joskus näen lihasten liikkuvan ihon alla:
tuo liike merkitsee iloa, tuo taas surua.
Näen puun, rakennuksia, ihmisen,
toisinaan tuttavan."
Esineiden merkityksettömyydestä
Tuolin kohtalo on tulla istutuksi siinä
missä ihmisen on tulla ymmärretyksi.
Ihmisenä oleminen on tulla nähdyksi,
erottua taustasta, nousta tuolista kävelyä
varten ja puhua mitä nyt sattuu puhumaan.
Jalkoina oleminen on kuljeskella tyhmänä
ympäriinsä vailla päämäärää tai tietoa
mistään paremmasta.
"Niin on merkitystä vailla jalkojen oleminen.
Ken haluaa tuntumaa niiden asemaan,
tuntekoon maan ja polkekoon paikallaan."
Jalat ja kädet ja pää ovat ihmisen osia,
mutta ihmisellä on vain yksi osa.
Omaan osaansa tyytyminen on ihmisen
kohtalo. Muita osia kun ei ole.
Runo "Syksy" esimerkkinä tulkinnasta
"On syksy.
Lehdet leijailevat maahan.
Hitaasti edestakaisin, sinne ja tänne.
Tunnen illan kylmyyden ihollani[5].
Tunnen luonnon kuoleman.
Voi rähmä.
Sukkani ovat kastuneet.
Mistä saisin nakkiperunat tähän aikaan?"
Ihmisen osa
Käsi ei ole minun osani.
Vaikka tasavertaisina tulemme
ja tasavertaisina lähdemme,
tasavertaisia emme ole.
Minä olen.
Lopuksi
Näen mitä näen,
ja puhelen mitä puhelen.
(Mitähän muut mahtavat nähdä?)
Tyhjässä maailmassa voi puhua vain tyhjin lausein.
Ihmiselämä ilmaistaan mielettömin, täytetyin väittein.[6]
Ihmiset puhuvat vain omasta puolestaan.
Elämänohjeet puhuvat itsestään.
Kaikki, mikä tapahtuu, vain tapahtuu.
Muuta ei ole.
Viitteet
* Tämä ei ole kertomus ihmisestä tai elämästä. Tämä on kertomus hetkestä, ja hetkessä tämä kertomus on kerrottu, niin kuin kaikki tapahtuu hetkessä.
1. Ks. Mao 1966, 15.
2. Vrt. "Järjellinen nykyaikainen filosofia kieltää ihmiseltä kaiken toivon. Ihminen voi valita kohtuullisen aistien nautinnon tai ankarasti kurinalaisen elämän, jonka päämääränä on valtion ja yhteisen hyvän palveleminen. Kulkutauti, putoava kattotiili, satunnainen kompastuminen voi oikullisesti lopettaa ihmiselämän. Viisas tekee itsemurhan, jos elämä käy sietämättömäksi. Kasvit, kivet, eläimet ja ihmiset ovat vain atomien sokeaa leikkiä, vailla tarkoitusta. Yhtä järkevää on olla paha kuin hyvä ihminen. Jumalat, uhrit, enteet ovat vain valtion hyväksymää taikauskoa, joka tyydyttää naisia ja yksinkertaista kansaa." (Waltari 1964, 258. Kursivointi lisätty.)
3. "Nimi on aita, jonka sisällä on nimettömyys." (Paronen 1974, 73.)
4. Ks. Haavikko 1958, 86.
5. "Aistinsolut ottavat vastaan ärsykkeet ja johtavat ne aistinhermoja pitkin keskushermoston aistinkeskuksiin." Uusi tietosanakirja, 1963.
6. Vrt. "Naura maailman mielettömyyttä tai itke sitä, kummassakin tapauksessa tulet katumaan; joko naurat maailman mielettömyyttä tai itket sitä, kumpaakin kadut. Luota naiseen, niin kadut; älä luota, niin sitäkin kadut. Luota naiseen tai ole luottamatta, kummassakin tapauksessa tulet katumaan; joko luotat naiseen tai olet luottamatta, kumpaakin kadut. Hirttäydy niin kadut; älä hirttäydy, niin sitäkin kadut. Hirttäydy tai ole hirttäytymättä, kummassakin tapauksessa tulet katumaa; joko hirttäydyt tai olet hirttäytymättä, kumpaakin kadut. Tämä hyvät herrat on elämän viisauden ydin." (Kierkegaard 1843, 104.)
Kirjallisuus
Carnap, Rudolf (1928) The Logical Structure of the World (Der logische Aufbau der Welt, kääntänyt George, Rolf A.). Illinois: Open Court Publishin Company 2003 (1967).
Haavikko, Paavo (1958) Lehdet lehtiä. Teoksessa Haavikko, Sillat. Valitut runot. Keuruu: Otava 1984.
Kierkegaad, Søren (1843) Välisoittoja (Diapsalmata, teoksesta Enter – eller, suomentanut Lehtinen, Torsti) Jyväskylä: Kirjapaja 1997 (1988).
Mao Tse-tung (1966) Otteita puheenjohtaja Mao Tse-tungin teoksista. Helsinki: Suomi-Kiina Seura 1971.
Paronen, Samuli (1974) Maailma on sana. Mietteitä. Keuruu: Otava 1990.
Waltari, Mika (1974) Ihmiskunnan viholliset. I osa. Porvoo: WSOY.