PAATOS

filosofinen kulttuurilehti

päivitetty 14.8.2007

Joose Järvenkylä

Pääkirjoitus

Yleissivistys merkitsee karkeasti kahta asiaa. Toisaalta sillä saatetaan tarkoittaa yleistä sivistyneisyyttä, joka voidaan nähdä kykynä tunnistaa se, mikä on kulttuurissa jaettua. Nykyisessä markkinaorientoituneessa yhteiskunnassa sillä kuitenkin viitataan useammin johonkin erityisosaamiselle vastakkaiseen oppineisuuteen. Tällaisessa jälkimmäisessä merkityksessä yleissivistys nähdään hyödyn kautta: yleissivistyksen hyöty on usein vaikeasti eroteltavissa, kun ammattiin valmistavien taitojen merkitys ja paikka taloudessa vaikuttaa selvältä – erityisosaajan taitoja joko tarvitaan tai sitten ei.

Filosofia ei ole yleissivistävää, jos yleissivistyksellä viitataan kulttuurissa toimijan tuntemusta kulttuurinsa jaetusta omaisuudesta, kuten ensimmäinen yleissivistyksen määritelmä sanoo. Vaikka jokaisen yleissivistyneenä itseään pitävän tulisi tuntea filosofinen kaanon, ei ole mielekästä vaatia hänen tuntevan jostain erityisestä filosofista käytyjä tulkintakiistoja tai filosofisen ongelman laajaa käsittelyä. Koska filosofinen koulutus pyrkii lopulta tällaisen erityisosaamisen luomiseen, se muuttuu määritelmällisesti yleissivistyksen vastaiseksi. Toisaalta filosofinen erityisosaaminen on erityistä jopa erityistaitojen joukossa, sillä muut tieteet pätevöittävät muihinkin kuin tutkimus- ja opetustehtäviin. Tällaisen jälkimmäisen määritelmän mielessä filosofia on siis yleissivistävää koulutusta, koska se ei valmista ammattiin.

Erityisosaajafilosofin hyöty tiedeyhteisölle voidaan laskea vaikkapa referee-artikkelien määrästä. Tällainen filosofia on tietoa, jonka tutkija jakaa tiedeyhteisön kanssa ja joka täten hyödyttää yhteisöä. Hyötyajattelun näkökulmasta yleissivistävä filosofia tuottaa hyötyä lähinnä henkilölle itselleen. Hyötyajattelussa yleissivistyneisyys myös lähenee elämänfilosofiaa; sekin on tyystin tuottamatonta tietoa, paitsi yritysvalmentajien tuottavuusopeissa.

Tällainen elämänfilosofia on kuitenkin vieraantunut alkuperäisestä merkityksestään, kuten Heikki A. Kovalainen Paatoksen tässä numerossa osoittaa. Elämänfilosofia on eletyn hyödyntämistä, jolloin sekä sen motiivit että päämäärät ovat elämässä. Jotta akateemisesta filosofiasta voisi olla mitään hyötyä, tulisi sen liittyä jollain tavalla elämään – eri asia sitten on, kuinka se voi siihen liittyä.

Akateemisen ja elämänfilosofian välistä kuilua voi koettaa kaventaa puhumalla Kovalaisen tavoin akateemisesti sellaisesta elämänfilosofiasta, joka ei ole akateemiselle filosofialle vierasta. Tällainen toiminta tuottaa erityistietoa eräästä filosofian alasta – vai olisiko syytä puhua pikemminkin filosofian aspektista, asenteesta tai tasosta?

Elämänfilosofia on selkeästi myös yleissivistävää. Kuten aiemmin väitin, se ei tuota laskennallista hyötyä, esimerkiksi artikkeleita tiedeyhteisön käyttöön. Voisi melkein sanoa, että elämänfilosofia on juuri se osa filosofiaa, jonka tuottamaa hyötyä ei voida millään mittareilla laskea, mutta joka kuitenkin on välttämättä filosofiassa läsnä. Selkeimmin elämänfilosofian yleissivistävyys näkyy siinä, että omasta elämästä lähtevä ajatusten selvittäminen oman elämän tarpeiden mukaisesti edesauttaa myös yksilön kykyä jäsentää omien ajatustensa suhdetta kulttuuriin.

Elämänfilosofia ei ole pelkkä roskakori, jonne konventionaalisesti hyväksytyn filosofian ulkopuolinen heitetään. Se on ehkä pikemminkin komposti, jossa akateemisen filosofian tuottama biojäte muuttuu uudelleen elinvoimaiseksi substraatiksi eksplikoitujen ja jäsenneltyjen ajatusten versoille. Oppineisuuden ja yleissivistyksen kasvattaminen tarkoittaa myös sen jäsentämistä, mitä merkitystä opitulla on yksilölle itselleen. Elämänfilosofialle tyypillistä on, että se ei voi valmistaa mihinkään ammattiin, vaan ainoastaan elämään. Siksi juuri etiikka on läheistä elämänfilosofialle.

Paatos on vihdoin edennyt toiseen numeroonsa. Numeron löyhänä teemana on kaksi pehmeää eetä – elämänfilosofia ja etiikka omakohtaisesta kokemuksesta käsin jäsenneltynä. Artikkelit tuskin voivat tarjota mitään valmiita vastauksia, mutta yleissivistävä arvo niillä on – toivottavasti tästä on lukijalle hyötyä, tai edes kirjoittajille itselleen.