PAATOS

filosofinen kulttuurilehti

ilmestynyt 4.1.2013

Elina Halttunen-Riikonen

Jälkikirjoitus

Olen ollut tekemässä Paatosta vajaa kolme vuotta, joista kaksi viimeistä päätoimittamassa. Vuodenvaihteen jälkeen vetäydyn toimittajien rivistöön. Katsoen mallia Joose Järvenkylän ja Mikko Pelttarin Elegiasta (ks. Paatos 2/2008), olen kirjannut muutamia huomioita menneestä sekä lupailuja tulevasta. Olkaa hyvä!

Vaihtuvuus, vaeltelevuus ja vapaaehtoisuus ovat olleet sekä kiinnostavuuden että turhautuneisuuden lähteitä. Satunnaisista yhteydenotoista ja suunnittelemattomista käänteistä (hallitsemattomista lopputuloksista) on voinut olla innoissaan. Tästä tuleekin jotain! Kääntöpuolen muodostaa niiden toisiaan seuraavien tilanteiden vana, jossa kaikista mahdollisista syistä kukaan ei saa mitään valmiiksi. Hyvistä ideoista ei välttämättä synny yhtään mitään. Luopuminen on opettavaista. Pettymykset vasta kehittävätkin luonnetta, väitetään.

Henkilökohtaisena tavoitteenani ja kiintotähtenäni olleen moneuden voi katsoa toimineen ja toteutuneen. Moninaisuutta on ollut niin kirjoittajissa, tekstien aiheissa kuin tyyleissäkin; kaikenkaikkiaan tavassa suhtautua kirjoittamiseen.

Paatoksen tekeminen on välttämättä ollut tasapainoilua erilaisten vaatimusten välillä. Selkein kaksisuuntaisuus löytyy toimittajien ja kirjoittajien oman mielekkyyden ja jonkinlaisen yleisen kiinnostavuuden ja tiettyjen (journalististen? Filosofisten?) tavoitteiden väliseltä alueelta. Pitäisi tehdä tekstejä, jotka kiinnostavat kirjoittajia, mutta myös siten, että erilaiset lukijat löytäisivät tekstit. Pöytälaatikointi pöytälaatikointina, kuvainnollisesti. Oppiminen ja kokeilu on tärkeää, mutta jokaista harjoituskappaletta ei ole aivan pakollista saada verkkoon.

Kun nyt pääsin näitä ikuisuusdilemmoja miettimään, niin otetaan pari lisää: Ilmiö nimeltä ”toimituskuntautumisen kehä”; miten on väistämätöntä ja tärkeää, että tullaan hyvin toimeen, mutta tämä ei kuitenkaan saisi merkitä tiiviin piirin sulkevan ulkopuolelle uudet kiinnostuneet. Entäs missä kulkee delegoinnin ja käskyttämisen raja. Tai muistuttamisen ja vaatimisen?

Numeromuotoon itsensä sitonut verkkolehti on ollut eräänlainen omituisuus. Huoli pois, tähän on tulossa muutos, ihan jo pelkästään siksi, miten vuonna 2007 toteutetut sivut ovat nykyhetkenä lähes antiikkisia, ja käyttömukavuuksiltaan (myös tekijöille) tuskastuttavia. Tulevaisuudessa Paatos on tipoittain päivittyvä sivusto. Täten luovumme myös numeromuotoon liittyneistä plussapuolista, joihin on lukeutunut kalmanlinjojen mahdollistaman takarajan pelote-elementti, mutta myös jatkuvan päivittämisen vaatimuksien ohittaminen. Reagoi joko juuri tällä punaisella sekunnilla tai tilaisuus menee ohi. Väistämätöntä kuitenkin on, että pidempiaikainen, palautteen kanssa kehittely tekee hyvää useimmille pikaviestinviestiä pidemmille teksteille. Tästä periaatteesta ei ole syytä luopua ja osallistua kilpajuoksuun.

Ehkä Paatos löytää tilalle uutta ketteryyttä? Numeron kokonaisuuden sijaan on mahdollista keskittyä ensisijassa yksittäisiin teksteihin tai tekstien muodostamiin kokonaisuuksiin (teemoihin), edustivatpa ne millaista lajityyppiä tahansa. Hyvästi siis stressi siitä, onko tarpeeksi/liikaa kirja-arvioita per numero. Pääkirjoitusten perään en usko kenenkään itkevän.